Vakoojat Suomesta saapuvat jälleen.. day 2

Sitten koitti torstai ja toinen työpäivä Tesanon Papayessa. Siellä meidät otti vastaan ravintolapäällikkö Baba Y, (miten olikaan niin ravintolan näköinen nimi?!). Työvaatteet vaihdettuamme pääsimme heti hommiin. Meille neuvottiin alusta pitäen tilausten vastaanottaminen, tarjoilu ja rahastaminen. Ravintolapäällikkö vei meidät myös kierrokselle ja esitteli keittiön.

Keittiölaitteet olivat vanhoja, eivätkä automatisoituja, oletettavasti kuitenkin hyvin asiansa ajavia. Työntekijöillä oli kaikilla oma tehtävänsä ja nimike. Omiin työpaikkoihimme verraten työntekijöitä oli tuplaten asiakaspaikkoihin nähden. Meillä tarjoilija hoitaa koko asiakaspalvelutilanteet tilauksesta plokkaukseen, kun taas täällä asiaa hoitaa parhaimmillaan 6 henkilöä. Tokihan tämä vaikuttaa myös palkkaukseen, tarjoilija saa keskimäärin 100 euroa palkkaa kuukaudessa.  Eipä ihme että aikaa jäi jutusteluun ja lorvimiseen. Yritimme käyttää tämänkin ajan hyödyksemme haastattelemalla salihenkilökuntaa. 

Makoisa kalavarras. Annokset olivat isoja ja riisiäkin oli riittävästi ;)

Papayen salihenkilökunta

Suurin osa kuului liittoon, ja ainakin yksi työntekijä kertoi että hänellä oli ollut ongelmia, joihin hän sai liitosta apua. Papayesta selvisi, että se on ghanalainen pikaruokaketju, joka on perustettu 20 vuotta sitten. Yrityksellä on kolme ravintolaa Ghanassa: Spintexissä, Tesanossa ja täällä Osussa, jossa hotellimmekin sijaitsee. Työntekijöitä yrityksessä on noin 300 henkilöä. Lisäksi selvisi, että meitä edellispäivänä kuumottanut rouva oli ravintoloiden omistajan vaimo ja kotoisin Venäjältä. Hän uskoi meidän olevan vakoojia ja kenties varastavan liikeidean.

Kaksi päivää kului lopulta todella nopeasti, ja yhtäkkiä jäähyväiset olivatkin jo edessä. Lämpimimmät muistot jäivät henkilökuntaa ja asiakkaita kohtaan jotka jaksoivat hymyillä meille suomalaisille lumiukoille :)

Teksti: Heidi ja Johanna (Jouhana & Heda)
Kuvat Maria Vuorma

Perhosia vatsassa..

Keskiviikkona oli ensimmäinen "työpäivämme". Meidät oli jaettu pareittain eri työharjoittelupaikkoihin. Tehtävämme oli jututtaa työntekijöitä ja tutustua ghanalaisten työolosuhteisiin sekä saada itse uusia kokemuksia.

Ravintola Papayen ruokalista

Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun seurueemme odotteli aamulla pickuppia hotellin aulassa. Saavuimme harjoittelupaikkaamme Papaye -pikaruokaravintolaan, joka sijaitsi Spintexin kaupunginosassa. Emmanuel TUC:ista oli mukanamme, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ensin meille annettiin työvaatteet, ja naureskelimme Johannan kanssa näyttävämme leipureilta. Työvaatteet puettuamme palasimme takaisin toimistoon, jossa meitä odotti ravintolapäällikön lisäksi vihaisen oloinen rouva, joka ei esitellyt itseään vaan huusi "how you are?", "what are you doing here?" ja "speak!!!" Siinä oli mennä suomalaistytöillä luu kurkkuun ja änkytimme, keitä luulimme olevamme ja keiden asialla. 

Annoimme yhteyshenkilömme numeron, että soittakoon hänelle, ja hämmentyneinä menimme aulaan odottamaan. Hetken päästä ravintolapäällikkö kuitenkin tuli luoksemme ja saattoi meidät ravintolasaliin. Ravintola oli vielä siihen aikaan hiljainen, ja meidät jätettiin hetkeksi ihmettelemään keskenämme. Sitten paikalle saapui pääesimies Michael, jolta kysyimme mahdollisuudesta kuvata ja haastatella työntekijöitä. Hän ilmoitti heti napakasti että häntä voi haastatella ja kuvaaminen on kielletty. Kysellessämme häneltä kaikki tuntui olevan kunnossa, hän mm. väitti kaikkien työntekijöiden kuuluvan liittoon.

Päästessämme työn makuun kyselimme myös työntekijöiden näkemyksiä vastaaviin asioihin, jotka yllättäen hieman poikkesivat esimiehen kertomasta. Kaikki eivät kuuluneet liittoon - syynä oli jäsenmaksu, joka täällä Ghanassa on 1-2 prosenttia palkasta. Työpäiviin piti kuulua tunnin ruokatunti, mutta itse emme nähneet kenenkään pitävän minkäänlaista taukoa. Lisäksi erilaista näkemystä löytyi palkasta ja työoloista. Muita meitä ihmetyttävät asiat olivat, että pikaruokaloissa ei kuulemma ole luottamusmiehiä ja lomat ovat palkattomia. Ravintolassa oli mahdollisuus ruokailla paikanpäällä tai ottaa ruoka mukaan, linjasto oli siten jaettu kahteen osaan.

Tarjoilijattaret Charlotta, Comfort ja Patience

Työtehtäviimme kuului mm. pakata käsipyyhkeitä aterinsetteihin, take away -ruokien pakkaus asiakkaille, pöytien siivous, ruokien nostaminen tarjottimille ja välineiden laitto. Henkilökunta oli pääosin naisia, tosin vastikään oli palkattu kaksi miestä, yksi kumpaankin vuoroon. Esimiehet pitivät tärkeänä että työntekijät ovat päälle 20-vuotiaita, nuorin oli tällä hetkellä 22. Lähin esimiehemme Evelyn tuli kanssamme hyvin juttuun ja kertoi myös omasta perheestään. Hänen nuorimmaisensa oli 7kk, josta hän vietti kotona normaalin 3kk:n äitiysloman. Kunnes palasi takaisin töihin. Päivä meni kuitenkin aamuisesta tilanteesta huolimatta hyvin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavaa päivää toisessa ketjun paikassa. 

Johanna ja Heidi
Kuvat: Maria Vuorma