Historian havinaa Ghanassa ja kuinka demokratia sai alkunsa

Meidän poppoo saapui Ghanan Accraan lauantai-iltana klo 10:30. Irvistävän kalaillallisen jälkeen nukuimme univelat pois. Sunnuntaina suuntasimme kulkumme Accran Kansallismuseoon. Ghanan tasavalta on Britannian entinen siirtomaa Länsi-Afrikassa, jonka aikaisempi nimi on Kultarannikko. Ghanan historia on erittäin mielenkiintoinen sekoitus länsimaiden harrastamaa sortoa ja paikallista etnografiaa. Minulla on ilo ja kunnia kertoa siitä lisää.

Minulle Ghanasta tuli ensimmäisenä mieleen lapsuuteni suosikit, eli Mustanaamio-sarjakuvat, vaikka niiden miljööt ovatkin vaikutteista huolimatta kuvitteellisia. Accran pienessä Kansallismuseossa on tiiviissä purkissa Ghanan historia ja hieman nykypäivääkin.

Tässä kuvassa näkyy paikallisia soidinmenoja. Alkuperäisessä valokuvassa oli naisia ja miehiä tanssimassa. Kuvan mies kuolasi naista ja sitä mukailevassa figuurissa mies kuolaa, kieli ulkona, naisen mehevän muodokasta pyllyä. Kumpikin näyttää nauttivan tilanteesta täysin rinnoin. Tätä figuuria voisi moni suomalainen vierastaa, kun meillä ihannoidaan luonnotonta mallin pyllyä.

 Meidän museo-opas hämmentyi kuvaamisesta, mutta kiellon sijasta hymy vaihtui nauruksi. Taustalla näkyy kuvioitu kilpi. Kaikenlaiset symbolit, merkit ja kuviot ovat aina olleet tärkeitä ghanalaisille. Tyypillisimmin ne esiintyvät kansallispuvuissa. Täällä ihmiset ovat kautta aikain rakastaneet värikästä pukeutumista. Kuviointi paljastaa kuka olet ja minkälainen on sosiaalinen asemasi? Niiden kautta ihmiset saavuttavat yhteisöllisyyttä, he erottavat vihollisensa ja tunnistavat kaltaisensa.

Museossa törmäsimme menneisyyden synkempään puoleen. Huomiota herätti esim. erikoinen kaulakoru. Läheltä päin katsottuna koru osoittautui petolliseksi. Se oli tehty ihmisten hampaista. Hammaskaulakoru herätti kysymyksiä, oliko niiden omistajat elossa hampaiden luovuttamisen aikana. Ei ollut. Uhrit näännytettiin nälkään ja kidutuksen seurauksena hampaat revittiin irti.

 Miltä tuntuisi syntyä orjaksi tai joutua sellaiseksi keski-iässä? Yhtäkkiä sinut erotettaisiin perheestäsi ja viettäisit loppuelämäsi paahtavissa peltotöissä 15 tuntia päivässä ja et näkisi lapsiasi tai vanhempiasi enää koskaan? Sitä meistä kukaan ei voi todella tietää ja vain mielikuvitus on rajana.

Laajamittaisin ja vaikutuksiltaan merkittävin orjuuden muoto on ollut joillekin Amerikan alueille pakolla kuljetettujen afrikkalaisten ja heidän jälkeläistensä orjuus 1500-luvulta 1800-luvun lopulle saakka. Se muokkasi merkittävästi niin Afrikkaa, Amerikkaa kuin Eurooppaakin. Tämä niin sanottu transatlanttinen orjuus synnytti myös merkittävän osan myöhemmän teollisuuskapitalismin tarvitsemista pääomista. Kaupungeissa orjat olivat suurimmalta osin kotitalous- tai sotilasorjia. Lainsäädännön ja yleisen moraalikäsitysten mukaan naisten orjuuttaminen seksiorjaksi oli sallittua. Miespuolisia orjia, varsinkin nuoria poikia, kastroitiin eunukeiksi. Se oli yleistä myös muualla.

 Myös arkeologinen puoli oli kiinnostava. Erityisesti erimuotoiset Ashantien käyttämät painot kullan punnitsemiseen olivat hienoja, samoin puuesineet, kuten päälliköiden tuolit ja sauvat. Museossa oli myös esillä monenlaisia orjuuttamisen apuvälineitä. Niitä ei huvittanut sovittaa omaan kaulaan.

Kuvasta löytyy ghanalainen soitin. Koska olen hieman rastanaisen lähimuistilla varustettu tyyppi, en muista mikä kyseisen soittimen nimi on. Kutsuin sitä afrikkalaiseksi tissiposkeksi.

Ghanassa puhutaan englannin kieltä. Sen virallisen kielen status on peräisin Iso-Britannian siirtomaa-ajoilta. Ghanan rajanaapureita ovat Togo, Burkina Faso ja Norsunluurannikko. Museossa oli hyvin esillä paikallisia bongorumpuja, ihastuttavan värikkäitä juhla-asuja ja hurjia teräaseita. Kuvassa näkyy yksi sellainen.

Museossa etnologinen puoli on hallitseva. Se esitteli ghanalaisten arkipäivää, kuten kankaiden tekemistä, soittimia ja pohjoisen paimentolaisten olohuoneen kalustoa. Tässä kuvassa onkin lokaalien tyypillinen kotikolo.

Heimokypärät herättivät jo sellaisenaan kunnioitusta. Myös vallan symboleina toimineet miekat herättivät karvat pystyyn. Muotonsa puolesta niillä ei ole kuin seremoniallinen merkitys. Katselmuksen laajuus ulottui varhaisimmista löydetystä ruukunpalasista varhaisiin kuningaskuntiin, sieltä orjakauppaan ja lopulta nykyghanaan. Se esittäytyi taidenäyttelyn muodossa.

Orjuus kiellettiin suurimmalta osin 1800-luvulla. Ghana itsenäistyi maaliskuussa 1957 ensimmäisenä Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtomaista. Nkrumah ja hänen johtamansa Kansan konventtipuolue veivät maata kohti sosialismia. Heidän myötä demokratia löi läpi, kun he julistivat maahan kansanäänestyksen jälkeen yksipuoluejärjestelmän vuonna 1964. Sosialistisen hallituskauden myötä myös ay-liike löi itsensä läpi. Täällä liittoon kuuluminen on hyvä asia, jolla ostetaan työehtosopimus. Jäsenedut ovat voimassa oleva työehtosopimus.

1960 luvun jälkeen valta kaapattiin useamman kerran, kunnes vuodesta 2009 lähtien presidenttinä on toiminut John Atta Mills. Nykyisellään Ghanan valtion demokraattinen järjestelmä on eräs Afrikan vakaimpia ja toimivimpia. John Atta Mills menehtyi äkilliseen sairauteen virkakautensa lopulla vuonna 2012. Hänen tehtäviään ryhtyi hoitamaan John Dramani Mahama.

Orjakauppa vaikutti hyvin kielteisesti Afrikan poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja muokkasi merkittävästi eurooppalaisia asenteita muita kansoja kohtaan. Länsimaisten maan osien, eli Euroopan ja Amerikkojen rikkaus on isolta osin peräisin siirtomaiden hyväksikäytöstä - paikallisten ihmisten ja maiden rikkauksien hyödyntämisestä. Eli afrikkalaisten köyhyys ja kurjuus on pitkälti meidän länkkäreiden ansiota. Orjuutta on pidetty antisemitismin ohella toisena länsimaisen rasismin alkulähteistä. Siltikään moni eurooppalainen ei salli turvapaikkoja muualta muuttaville, tästä hyvänä esimerkkinä monet suomalaiset nykypoliitikot ja kansankiihottajat. Maassa toki maan tavalla, mutta sanotaan, että köyhä antaa vähästäänkin, kun rikkailta ei heru penniäkään.

Teksti ja kuvat Maria Vuorma