Keskiviikkoaamuna seitsemän jälkeen starttasimme jännittyneinä kohti työharjoittelukohteitamme. Oma sijoituspaikkamme Petterin kanssa, Fiesta Royale Hotel, on ghanalaisomisteinen (jes!) sadan huoneen business-hotelli.
Vastaanotto oli alun normiodottelun jälkeen vauhdikas; henkilöstöjohtajan ja turvallisuusbriiffin jälkeen meidät dumpattiin pikkurillin paksuisen sopimuspinkan kanssa aamiaiselle asiakasravintolaan, mikä tavallaan oli mukava yllätys, mutta loi epämukavan eriarvoisuuden tunteen työntekijäpuoleen.
Sopimusten teon jälkeen meidät
otti hoiviinsa henkilöstöjohtajan assistentti Alberta, ja parissa tunnissa
meidät pyöritettiin puolijuoksua koko talon eri osastojen läpi, yhä
ilmastoidummasta toimistoista kuumiin takahuoneisiin ja keittiötiloihin
tapaamaan sekä johdon henkilöt että työntekijät. Mitä suurempi pamppu, sen
hyisempi toimisto. Lähinnä ilmastoinniltaan, sillä vastaanotto kaikkien osalta
oli hyvä, ja harvoinpa Suomessa uudella työpaikalla olen saanut näin hyvää
esittelykierrosta!
Albertan esittelyn lomassa
kyselimme erilaisia työsuhteisiin ja -oikeuksiin liittyviä asioita. Kaikki
Fiestan vakituiset työntekijät johtoporrasta lukuunottamatta kuuluvat
automaattisesti ICU-liittoon. Sopimus on kuitenkin työpaikkakohtainen, ja
luottamusmiehet korvaa aktiiviryhmä, jotka mielletään liiton varsinaisiksi
jäseniksi. Tämä ryhmä tapaa säännöllisesti, pitää kokouksia ja neuvottelee
johdon kanssa työehdoista.
Petteri pistettiin huoltopuolen
hommiin ja minut puhtaanapidon puolelle. Heti ensimmäisessä huoneessa meitä
"room attendatteja" eli kerroshoitajia oli vastassa erikoistilanne:
ilmastointilaite oli vuotanut lähes koko huoneiston lattialle reilun kerroksen
vettä. Ei muuta kuin hihat ylös, asiakkaiden tavaroita kantamaan ja lattiaa
moppaamaan. "Obronin" eli valkoisen moppauskyky kyseenalaistettiin
kovin, mutta sainpa vakuutettua olevani täysin kykenevä tähän hommaan ja sain
pitää moppini sekä ansaittua kollegoideni hyväksynnän :)
Kerroshoitaja Maame moppaa tulvivaa lattiaa. |
Lounaan nautimme henkilökunnan kanttiinissa. |
Työkaverini Gladys on ollut
Fiestassa töissä viimeiset viisi vuotta. Hänen kanssaan juttelimme lounaan
äärellä, millaista on työskennellä tässä neljän tähden hotellissa. Gladys on
37-vuotias kahden lapsen äiti, joka lähtee aamuvuoroon kävellen kodistansa klo
5.45 saapuakseen klo 6.45 työpaikalle, jolloin firma tarjoaa ilmaisen
aamiaisen. Myös lämmin ruoka lounaalla ja illallisella iltavuorossa on
ilmainen. Aamuvuoro kestää kello 15 saakka, ja työaikaan sisältyvän puolen
tunnin ruokatauon Gladys pitää yleensä päivän lopuksi. Johtaja-tasoa
tavatessamme tulimme jopa hieman epäileviksi, koska työehdot tuntuivat olevan
todella hyvin noudatettuina, ainakin heidän puheissaan. Juttelu työntekijöiden
kanssa kuitenkin antoi positiivisen vahvistuksen asialle: Gladysin mielestä
asiat ovat oikein hyvin. Liittoon kuulumisen eduista suurin hyöty hänen
mielestään on varmuuden tunne siitä, että joku puhuu hänen puolestaan ja
puolustaa tarvittaessa, Gladysin sanoin "no one can cheat me".
Suurin epäkohta meidän kummankin mielestämme ghanalaisessa työpaikkakohtaisessa työehtosopimuskulttuurissa on se, että se jättää kaikki osa- ja määräaikaiset työntekijät ulkopuolelle - ainoastaan kokoaikaiset työntekijät ovat automaattisesti liiton jäseniä kuuden kuukauden koeajan jälkeen. Heikoimmassa asemassa olevat työntekijät pysyvät kuulumattomissa ja järjestäytymättöminä, eikä heidän tarkkaa lukumääräänsä edes ollut saatavilla. Sen saimme selville, että paljon näitä “casual workers”:eiksi kutsuttuja määräaikaisia työvoimana käytetään.
Suurin epäkohta meidän kummankin mielestämme ghanalaisessa työpaikkakohtaisessa työehtosopimuskulttuurissa on se, että se jättää kaikki osa- ja määräaikaiset työntekijät ulkopuolelle - ainoastaan kokoaikaiset työntekijät ovat automaattisesti liiton jäseniä kuuden kuukauden koeajan jälkeen. Heikoimmassa asemassa olevat työntekijät pysyvät kuulumattomissa ja järjestäytymättöminä, eikä heidän tarkkaa lukumääräänsä edes ollut saatavilla. Sen saimme selville, että paljon näitä “casual workers”:eiksi kutsuttuja määräaikaisia työvoimana käytetään.
Työkaverini Gladys. |
Äitiysloma on vain kolme kuukautta,
joka luonnollisesti on liian lyhyt aika tämänkin naisen mielestä.
Keskustelimmekin pitkään Suomen vanhempaineduista ja -lomista. Työnantaja
maksaa myös lääkärikäynnit ja täyttä sairausajan palkkaa yhteensä 12 päivältä
vuodessa.
Mikä sitten hiertää eniten?
Vaikka työolot olisivat kuinka hyvät, palkka ei riitä elämiseen. Jollei
Gladysin mies olisi Accran ulkopuolella töissä kirjanpitäjänä, he eivät
pärjäisi kerroshoitajan palkalla viikkoakaan. Lisätuloja saadakseen Gladysin
haaveena onkin avata pieni kauppa omalle asuinalueelleen.
Riittämätön palkka, joka on siis
paikallisella työpaikkakohtaisella sopimuksella sidottu, nousi puheeksi myös
Josefinin (41) kanssa, joka kolmen lapsen yh-äitinä kitkuttaa kerroshoitajan
palkallaan.
Josefin pitää työtänsä raskaana ja palkkaansa heikkona, mutta ei halua menettää vakituista työsuhdettansa ja siirtyä muualle määrä-aikaisiin työsuhteisiin. |
Kerroshoitajien esimiehinä
toimivat liittoon kuuluvat "supervisorit" eli suomennettuna valvojat.
Työskentelin hetken Barbaran ja Danielan (31) kanssa, tarkastimme siistittyjä
huoneita ja teimme raportointia. Työn laadunvalvonta on erittäin tarkkaa:
siistityissä huoneissa jopa sohvatyynyjen alle kurkataan ja joka ikinen kolo
tutkitaan.
Päiväraportointia supervisor Danielan kanssa. |
Vuorotyöstä johtuvasta työaikojen
vaihtelusta tapaamani naiset pääosin pitävät, mutta aika rankalta Barbaran
kertomus kello 22 päättyvän iltavuoron jälkeisestä lasten hakemisesta kuulosti:
tunnin työmatkan jälkeen hän hakee ja herättelee lapset äidiltänsä ja jatkaa
vielä reilun puolen tunnin matkan kotiin.
Toinen työpäivä Fiesta Royal
hotellissa alkoi jännittyneissä tunnelmissa: matkalla töihin katukuva oli
selvästi erilainen poliisivartioineen ja panssarivaunuineen. Suuri päivä, the
Judgement Day, oli aluillaan! Ghanan edellisten presidentinvaalien epäselvän
tuloksen oikeudellinen päätös julkaistiin torstaina rauhanomaisesti, ja
vallassa jatkoi istuva presidentti.
Sijoituimme hotellilla osto-osaston hoiviin alkusäädön jälkeen, joka alkaa jo olla normi itsellekin. Osasto hoitaa koko ison kompleksin kaikkien osastojen ostoja, ja yhteydenpitoa on paljon eri osastojen ja tavarantoimittajien kesken. Pieneen toimistohuoneeseen takapihalle oli ahdettuna neljä työpöytää, ja toimistossa työskentelee ostopäällikkö James, ostoassistentti Anthony sekä sihteerit Patience ja Maame. Ovi (joka muuten kaipaisi öljyä) ei pysy kiinni lähes hetkeäkään, vaan työntekijöitä lappaa sisään asioidensa kanssa tahi vain muuten moikkailemaan.
Työskentelin päivän Anthonyn kanssa.
Tämä 28-vuotias Accralainen sinkkumies on työskennellyt Fiestassa kolme vuotta
osto-assistenttina. Työhön kuuluu yhteydenpito eri osastoihin ja
tavarantoimittajiin, uusien tavarantoimittajien etsiminen, tuotetestaus yhdessä
eri osastojen kanssa ja tuoteostojen hyväksyttäminen johdolla. Anthonylla on
koulutuksenaan logistiikkapuolen kansallinen alempi tutkinto, ja korkeakoulutus
kiinnostaisi vaikkapa Suomessa, jonne useampi Anthonyn ystävä on päätynyt
opiskelemaan!
Anthony tutustuu työpaikkani Tampere Dream Hostellin nettisivuihin. |
Anthony, kuten kaikki vakituiset palkolliset työntekijätasolta Fiestassa, ovat ICU-liiton jäseniä. Anthonyn aika ei riitä aktiivijäsenyyteen sen vaatimine tapaamisineen, joten hän kuvailee itseänsä "puoliaktiiviseksi". Liittoon kuulumisen suurin hyöty tulee hänen mielestään liiton avusta mahdollisten ongelmien ilmetessä, mutta täydestä hyödystä sekä etenkin yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta hänellä on hieman ristiriitainen ja turhautunut olo. Yrityskohtainen eli Fiesta Royal -hotellin oma sopimus onkin noussut kaikkien kanssa jutellessa kritiikin alle. Työsuhdesäädöksistä taukoineen, lomineen ja ylityökorvauksineen pidetään Anthonyn mukaan hyvin kiinni, joten ongelmiakaan ei suuresti ilmene, mutta isoin ongelma tuntuu olevan alhainen palkkataso. Työstään tämä mies nauttii ja näkee mahdollisuudet uralla etenemiseen hyvinä.
Oma päiväni osto-osastolla meni
lähinnä toisten töitä seuratessa ja jutellessa. Myös muutamia pikkuhommia kuten
allekirjoitusten hakua ja skannausta pääsin tekemään, mikä olikin hauskaa,
sillä talo eri osastoineen ja työntekijöineen alkoi jo olla tuttu ja tunsin
oloni kotoisan luontevaksi työkavereita moikkaillessa.
Mietityttämään sen sijaan laittoi
osto-osaston eettisyys- ja ekologisuusajattelun täysi puuttuminen: valtaosa
tavaroista, jopa hedelmät ja vihannekset, tuodaan ulkopuolelta. Kysyin
tuotteiden valintaperusteista eettiseltä näkökannalta, luontoystävällisyyden tai
lähituotannon ja Ghanan talouden auttamisen perusteella, mutta niitä ei
oikeastaan edes ymmärretty. Ekologisuuden sijaan korostettiin kovasti
käyttäjätyytyväisyyttä ja esim. Briteistä hankittujen hyödykkeiden korkeaa
laatua. Tämä ongelma toistuu Ghanassa monella tasolla: länsimaisuutta,
kulttuuria ja kulutustavaroita ihannoidaan ja niiden paremmuutta pidetään
itsestäänselvyytenä. "The
greatest danger in tropical countries is losing connection and knowledge of
their own culture" toistui mielessäni useasti tämän työpäivän aikana. Miten
saada ghanalaiset arvostamaan ja hyödyntämään omaa kulttuuriaan ja maataan sen
upeine antimineen niin, että tuontia voitaisiin vähentää, arvokkaat
raaka-aineet eivät lähtisi ulkopuolelle jalostukseen ja ostettavaksi kalliilla
takaisin?
Mitä jäi käteen tästä
piipahduksesta ghanalaiseen työkulttuuriin?
* Isot hotellit ovat aina
suhteellisen persoonattomia, oli maa mikä tahansa, ja samaan tapaan tässä
hotellissa työt hoidetaan, vaikka tietysti afrikkalaisilla mausteilla.
* Asiat tällä työpaikalla ovat
suhteellisen hyvin ja työntekijät tyytyväisiä.
* Johdon auktoriteetti on valtava,
tarkat työnjaot ja -roolit joka tehtävässä.
* Työntekijöitä kunnioitetaan, ei
käytetä esim. siivooja-sanaa.
* Kerroshoito on kiireinen, mutta
muuten työtahti on rento. Neljä-viisi työntekijää hoitaa samaa hommaa mitä
Suomessa yksi työntekijä.
* Työpaikkakohtainen TES polkee
palkat alas. Tähän Suomessakin juuri muutama päivä sitten kehysriihen linjauksissa
esille nostettuun asiaan sai aivan uuden näkökulman ghanalaisen esimerkin
avulla.
* Määräaikaisten työntekijöiden
jääminen liiton sopimusten ulkopuolelle on todella huolestuttavaa, ja heidän
asemansa on työpaikoilla heikoin.
* Oman kulttuurin ja kulutushyödykkeiden
arvostus sekä käyttäminen on heikoilla. “Suosi ghanalaista” -kampanjaa kehiin!
Ajatuksia herättävät ja
opettavaiset pari päivää ghanalaisessa työelämässä onnistuneesti takana siis!
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti