tiistai 3. syyskuuta 2013

Neljä tähteä, kaksi päivää - työkokemuksia ghanalaisesta hotellista


Keskiviikkoaamuna seitsemän jälkeen starttasimme jännittyneinä kohti työharjoittelukohteitamme. Oma sijoituspaikkamme Petterin kanssa, Fiesta Royale Hotel, on ghanalaisomisteinen (jes!) sadan huoneen business-hotelli.


Vastaanotto oli alun normiodottelun jälkeen vauhdikas; henkilöstöjohtajan ja turvallisuusbriiffin jälkeen meidät dumpattiin pikkurillin paksuisen sopimuspinkan kanssa aamiaiselle asiakasravintolaan, mikä tavallaan oli mukava yllätys, mutta loi epämukavan eriarvoisuuden tunteen työntekijäpuoleen.

Sopimusten teon jälkeen meidät otti hoiviinsa henkilöstöjohtajan assistentti Alberta, ja parissa tunnissa meidät pyöritettiin puolijuoksua koko talon eri osastojen läpi, yhä ilmastoidummasta toimistoista kuumiin takahuoneisiin ja keittiötiloihin tapaamaan sekä johdon henkilöt että työntekijät. Mitä suurempi pamppu, sen hyisempi toimisto. Lähinnä ilmastoinniltaan, sillä vastaanotto kaikkien osalta oli hyvä, ja harvoinpa Suomessa uudella työpaikalla olen saanut näin hyvää esittelykierrosta!

Albertan esittelyn lomassa kyselimme erilaisia työsuhteisiin ja -oikeuksiin liittyviä asioita. Kaikki Fiestan vakituiset työntekijät johtoporrasta lukuunottamatta kuuluvat automaattisesti ICU-liittoon. Sopimus on kuitenkin työpaikkakohtainen, ja luottamusmiehet korvaa aktiiviryhmä, jotka mielletään liiton varsinaisiksi jäseniksi. Tämä ryhmä tapaa säännöllisesti, pitää kokouksia ja neuvottelee johdon kanssa työehdoista.

Petteri pistettiin huoltopuolen hommiin ja minut puhtaanapidon puolelle. Heti ensimmäisessä huoneessa meitä "room attendatteja" eli kerroshoitajia oli vastassa erikoistilanne: ilmastointilaite oli vuotanut lähes koko huoneiston lattialle reilun kerroksen vettä. Ei muuta kuin hihat ylös, asiakkaiden tavaroita kantamaan ja lattiaa moppaamaan. "Obronin" eli valkoisen moppauskyky kyseenalaistettiin kovin, mutta sainpa vakuutettua olevani täysin kykenevä tähän hommaan ja sain pitää moppini sekä ansaittua kollegoideni hyväksynnän :)

Kerroshoitaja Maame moppaa tulvivaa lattiaa.
 
Lounaan nautimme henkilökunnan kanttiinissa.
Työkaverini Gladys on ollut Fiestassa töissä viimeiset viisi vuotta. Hänen kanssaan juttelimme lounaan äärellä, millaista on työskennellä tässä neljän tähden hotellissa. Gladys on 37-vuotias kahden lapsen äiti, joka lähtee aamuvuoroon kävellen kodistansa klo 5.45 saapuakseen klo 6.45 työpaikalle, jolloin firma tarjoaa ilmaisen aamiaisen. Myös lämmin ruoka lounaalla ja illallisella iltavuorossa on ilmainen. Aamuvuoro kestää kello 15 saakka, ja työaikaan sisältyvän puolen tunnin ruokatauon Gladys pitää yleensä päivän lopuksi. Johtaja-tasoa tavatessamme tulimme jopa hieman epäileviksi, koska työehdot tuntuivat olevan todella hyvin noudatettuina, ainakin heidän puheissaan. Juttelu työntekijöiden kanssa kuitenkin antoi positiivisen vahvistuksen asialle: Gladysin mielestä asiat ovat oikein hyvin. Liittoon kuulumisen eduista suurin hyöty hänen mielestään on varmuuden tunne siitä, että joku puhuu hänen puolestaan ja puolustaa tarvittaessa, Gladysin sanoin "no one can cheat me". 

Suurin epäkohta meidän kummankin mielestämme ghanalaisessa työpaikkakohtaisessa työehtosopimuskulttuurissa on se, että se jättää kaikki osa- ja määräaikaiset työntekijät ulkopuolelle - ainoastaan kokoaikaiset työntekijät ovat automaattisesti liiton jäseniä kuuden kuukauden koeajan jälkeen. Heikoimmassa asemassa olevat työntekijät pysyvät kuulumattomissa ja järjestäytymättöminä, eikä heidän tarkkaa lukumääräänsä edes ollut saatavilla. Sen saimme selville, että paljon näitä “casual workers”:eiksi kutsuttuja määräaikaisia työvoimana käytetään.
Työkaverini Gladys.

Äitiysloma on vain kolme kuukautta, joka luonnollisesti on liian lyhyt aika tämänkin naisen mielestä. Keskustelimmekin pitkään Suomen vanhempaineduista ja -lomista. Työnantaja maksaa myös lääkärikäynnit ja täyttä sairausajan palkkaa yhteensä 12 päivältä vuodessa.

Mikä sitten hiertää eniten? Vaikka työolot olisivat kuinka hyvät, palkka ei riitä elämiseen. Jollei Gladysin mies olisi Accran ulkopuolella töissä kirjanpitäjänä, he eivät pärjäisi kerroshoitajan palkalla viikkoakaan. Lisätuloja saadakseen Gladysin haaveena onkin avata pieni kauppa omalle asuinalueelleen.

Riittämätön palkka, joka on siis paikallisella työpaikkakohtaisella sopimuksella sidottu, nousi puheeksi myös Josefinin (41) kanssa, joka kolmen lapsen yh-äitinä kitkuttaa kerroshoitajan palkallaan.

Josefin pitää työtänsä raskaana ja palkkaansa heikkona, mutta ei halua menettää vakituista työsuhdettansa ja siirtyä muualle määrä-aikaisiin työsuhteisiin.
Hänen mukaansa Fiesta Royalen palkka on huonoimmasta päästä, ja aina kun Accraan avataan uusi hotelli, tapahtuu työntekijäkato. Asia on kuitenkin jatkuvasti pinnalla neuvottelupuolella.

Kerroshoitajien esimiehinä toimivat liittoon kuuluvat "supervisorit" eli suomennettuna valvojat. Työskentelin hetken Barbaran ja Danielan (31) kanssa, tarkastimme siistittyjä huoneita ja teimme raportointia. Työn laadunvalvonta on erittäin tarkkaa: siistityissä huoneissa jopa sohvatyynyjen alle kurkataan ja joka ikinen kolo tutkitaan.

Päiväraportointia supervisor Danielan kanssa.
Vuorotyöstä johtuvasta työaikojen vaihtelusta tapaamani naiset pääosin pitävät, mutta aika rankalta Barbaran kertomus kello 22 päättyvän iltavuoron jälkeisestä lasten hakemisesta kuulosti: tunnin työmatkan jälkeen hän hakee ja herättelee lapset äidiltänsä ja jatkaa vielä reilun puolen tunnin matkan kotiin.

Toinen työpäivä Fiesta Royal hotellissa alkoi jännittyneissä tunnelmissa: matkalla töihin katukuva oli selvästi erilainen poliisivartioineen ja panssarivaunuineen. Suuri päivä, the Judgement Day, oli aluillaan! Ghanan edellisten presidentinvaalien epäselvän tuloksen oikeudellinen päätös julkaistiin torstaina rauhanomaisesti, ja vallassa jatkoi istuva presidentti.
 
Judgement Day oli näkyvästi esillä niin katukuvassa kuin paikallisessa mediassa.

Sijoituimme hotellilla osto-osaston hoiviin alkusäädön jälkeen, joka alkaa jo olla normi itsellekin. Osasto hoitaa koko ison kompleksin kaikkien osastojen ostoja, ja yhteydenpitoa on paljon eri osastojen ja tavarantoimittajien kesken. Pieneen toimistohuoneeseen takapihalle oli ahdettuna neljä työpöytää, ja toimistossa työskentelee ostopäällikkö James, ostoassistentti Anthony sekä sihteerit Patience ja Maame. Ovi (joka muuten kaipaisi öljyä) ei pysy kiinni lähes hetkeäkään, vaan työntekijöitä lappaa sisään asioidensa kanssa tahi vain muuten moikkailemaan.

Työskentelin päivän Anthonyn kanssa. Tämä 28-vuotias Accralainen sinkkumies on työskennellyt Fiestassa kolme vuotta osto-assistenttina. Työhön kuuluu yhteydenpito eri osastoihin ja tavarantoimittajiin, uusien tavarantoimittajien etsiminen, tuotetestaus yhdessä eri osastojen kanssa ja tuoteostojen hyväksyttäminen johdolla. Anthonylla on koulutuksenaan logistiikkapuolen kansallinen alempi tutkinto, ja korkeakoulutus kiinnostaisi vaikkapa Suomessa, jonne useampi Anthonyn ystävä on päätynyt opiskelemaan!
Anthony tutustuu työpaikkani Tampere Dream Hostellin nettisivuihin.


Anthony, kuten kaikki vakituiset palkolliset työntekijätasolta Fiestassa, ovat ICU-liiton jäseniä. Anthonyn aika ei riitä aktiivijäsenyyteen sen vaatimine tapaamisineen, joten hän kuvailee itseänsä "puoliaktiiviseksi". Liittoon kuulumisen suurin hyöty tulee hänen mielestään liiton avusta mahdollisten ongelmien ilmetessä, mutta täydestä hyödystä sekä etenkin yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta hänellä on hieman ristiriitainen ja turhautunut olo. Yrityskohtainen eli Fiesta Royal -hotellin oma sopimus onkin noussut kaikkien kanssa jutellessa kritiikin alle. Työsuhdesäädöksistä taukoineen, lomineen ja ylityökorvauksineen pidetään Anthonyn mukaan hyvin kiinni, joten ongelmiakaan ei suuresti ilmene, mutta isoin ongelma tuntuu olevan alhainen palkkataso. Työstään tämä mies nauttii ja näkee mahdollisuudet uralla etenemiseen hyvinä.

Oma päiväni osto-osastolla meni lähinnä toisten töitä seuratessa ja jutellessa. Myös muutamia pikkuhommia kuten allekirjoitusten hakua ja skannausta pääsin tekemään, mikä olikin hauskaa, sillä talo eri osastoineen ja työntekijöineen alkoi jo olla tuttu ja tunsin oloni kotoisan luontevaksi työkavereita moikkaillessa.

Mietityttämään sen sijaan laittoi osto-osaston eettisyys- ja ekologisuusajattelun täysi puuttuminen: valtaosa tavaroista, jopa hedelmät ja vihannekset, tuodaan ulkopuolelta. Kysyin tuotteiden valintaperusteista eettiseltä näkökannalta, luontoystävällisyyden tai lähituotannon ja Ghanan talouden auttamisen perusteella, mutta niitä ei oikeastaan edes ymmärretty. Ekologisuuden sijaan korostettiin kovasti käyttäjätyytyväisyyttä ja esim. Briteistä hankittujen hyödykkeiden korkeaa laatua. Tämä ongelma toistuu Ghanassa monella tasolla: länsimaisuutta, kulttuuria ja kulutustavaroita ihannoidaan ja niiden paremmuutta pidetään itsestäänselvyytenä. "The greatest danger in tropical countries is losing connection and knowledge of their own culture" toistui mielessäni useasti tämän työpäivän aikana. Miten saada ghanalaiset arvostamaan ja hyödyntämään omaa kulttuuriaan ja maataan sen upeine antimineen niin, että tuontia voitaisiin vähentää, arvokkaat raaka-aineet eivät lähtisi ulkopuolelle jalostukseen ja ostettavaksi kalliilla takaisin?

Mitä jäi käteen tästä piipahduksesta ghanalaiseen työkulttuuriin?

* Isot hotellit ovat aina suhteellisen persoonattomia, oli maa mikä tahansa, ja samaan tapaan tässä hotellissa työt hoidetaan, vaikka tietysti afrikkalaisilla mausteilla.

* Asiat tällä työpaikalla ovat suhteellisen hyvin ja työntekijät tyytyväisiä.

* Johdon auktoriteetti on valtava, tarkat työnjaot ja -roolit joka tehtävässä.

* Työntekijöitä kunnioitetaan, ei käytetä esim. siivooja-sanaa.

* Kerroshoito on kiireinen, mutta muuten työtahti on rento. Neljä-viisi työntekijää hoitaa samaa hommaa mitä Suomessa yksi työntekijä.

* Työpaikkakohtainen TES polkee palkat alas. Tähän Suomessakin juuri muutama päivä sitten kehysriihen linjauksissa esille nostettuun asiaan sai aivan uuden näkökulman ghanalaisen esimerkin avulla.

* Määräaikaisten työntekijöiden jääminen liiton sopimusten ulkopuolelle on todella huolestuttavaa, ja heidän asemansa on työpaikoilla heikoin.

* Oman kulttuurin ja kulutushyödykkeiden arvostus sekä käyttäminen on heikoilla. “Suosi ghanalaista” -kampanjaa kehiin!

Ajatuksia herättävät ja opettavaiset pari päivää ghanalaisessa työelämässä onnistuneesti takana siis!

Anna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti