Keskiviikkona oli ensimmäinen "työpäivämme".
Meidät oli jaettu pareittain eri työharjoittelupaikkoihin. Tehtävämme oli
jututtaa työntekijöitä ja tutustua ghanalaisten työolosuhteisiin sekä
saada itse uusia kokemuksia.
|
Ravintola Papayen ruokalista |
Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun seurueemme odotteli
aamulla pickuppia hotellin aulassa. Saavuimme harjoittelupaikkaamme Papaye
-pikaruokaravintolaan, joka sijaitsi Spintexin kaupunginosassa. Emmanuel
TUC:ista oli mukanamme, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ensin meille
annettiin työvaatteet, ja naureskelimme Johannan kanssa näyttävämme
leipureilta. Työvaatteet puettuamme palasimme takaisin toimistoon, jossa meitä
odotti ravintolapäällikön lisäksi vihaisen oloinen rouva, joka ei
esitellyt itseään vaan huusi "how you are?", "what are
you doing here?" ja "speak!!!" Siinä oli mennä suomalaistytöillä
luu kurkkuun ja änkytimme, keitä luulimme olevamme ja
keiden asialla.
Annoimme yhteyshenkilömme numeron, että soittakoon hänelle,
ja hämmentyneinä menimme aulaan odottamaan. Hetken päästä ravintolapäällikkö
kuitenkin tuli luoksemme ja saattoi meidät ravintolasaliin. Ravintola oli
vielä siihen aikaan hiljainen, ja meidät jätettiin hetkeksi ihmettelemään
keskenämme. Sitten paikalle saapui pääesimies Michael, jolta kysyimme
mahdollisuudesta kuvata ja haastatella työntekijöitä. Hän ilmoitti heti
napakasti että häntä voi haastatella ja kuvaaminen on kielletty.
Kysellessämme häneltä kaikki tuntui olevan kunnossa, hän mm. väitti kaikkien
työntekijöiden kuuluvan liittoon.
Päästessämme työn makuun kyselimme myös työntekijöiden
näkemyksiä vastaaviin asioihin, jotka yllättäen hieman poikkesivat
esimiehen kertomasta. Kaikki eivät kuuluneet liittoon - syynä oli jäsenmaksu,
joka täällä Ghanassa on 1-2 prosenttia palkasta. Työpäiviin piti kuulua tunnin
ruokatunti, mutta itse emme nähneet kenenkään pitävän minkäänlaista taukoa.
Lisäksi erilaista näkemystä löytyi palkasta ja työoloista. Muita meitä
ihmetyttävät asiat olivat, että pikaruokaloissa ei kuulemma ole luottamusmiehiä
ja lomat ovat palkattomia. Ravintolassa oli mahdollisuus ruokailla
paikanpäällä tai ottaa ruoka mukaan, linjasto oli siten jaettu kahteen osaan.
|
Tarjoilijattaret Charlotta,
Comfort ja Patience |
Työtehtäviimme kuului mm. pakata käsipyyhkeitä
aterinsetteihin, take away -ruokien pakkaus asiakkaille, pöytien siivous, ruokien
nostaminen tarjottimille ja välineiden laitto. Henkilökunta oli pääosin
naisia, tosin vastikään oli palkattu kaksi miestä, yksi kumpaankin vuoroon.
Esimiehet pitivät tärkeänä että työntekijät ovat päälle 20-vuotiaita, nuorin
oli tällä hetkellä 22. Lähin esimiehemme Evelyn tuli kanssamme hyvin
juttuun ja kertoi myös omasta perheestään. Hänen nuorimmaisensa oli
7kk, josta hän vietti kotona normaalin 3kk:n äitiysloman. Kunnes
palasi takaisin töihin. Päivä meni kuitenkin aamuisesta tilanteesta
huolimatta hyvin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavaa päivää
toisessa ketjun paikassa.
Johanna ja Heidi
Kuvat: Maria Vuorma