Lähiruokaa kadulta: Keleweleä ja hedelmäherkku

Tänään päivämme täyttivät vierailut TUC:n toimistolle, Ghana Labour research Instituteen sekä Ghanan yleisradion eli GBC:n suosittuun Labour radio-ohjelmaan, jossa Eveliina ja Merja edustivat suomalaisia ja PAM:ia sekä SASK:ia erittäin onnistuneesti koko tunnin kestävän ohjelman ajan! Tarkempaa raporttia näistä vierailuista vielä tulossa, joten stay tuned!

Me eilisen lettipäät jatkoimme päivän opinto-osuuksien jälkeen sukeltamista Ghanan kulttuuriin ja tutustuimme moniin uskomattoman ystävällisiin paikallisiin. Ehdotuksia ja tarjouksia tuli alkaen matkamuistoista aina kotivierailuihin, reggaebileisiin ja kosintoihin, kaikki tämä noin puolen tunnin sisällä. Raskaampi ravintolaillallinen ei houkutellut meitä, joten suuntasimme avocadojen ja muiden tuoreherkkujen metsästykseen. Ja mikä tarjonta meitä odottikaan! Päädyimme ostamaan avocadojen lisäksi banaaneja, passiohedelmiä, ananasta, papaijaa, kookospähkinöitä, sitruunoita, appelsiineja… Ja kaikki uskomattoman suussa sulavan herkullisia ja makeita ja ihania ja ja ja... (no totta puhuaksemme avocado oli harmittavan raakaa, muuten totta joka sana!)
 

Hedelmäostoksilla nenäämme kantautui herkullisen mausteinen huumaava tuoksu mitäänsanomattomasta padasta kadulla. Kurkistettuamme pataan ja myyjältä sen sisältöä kysyttyämme päätimme palata nauttimaan tätä keleweleksi kutsuttua ruokaa viiden minuutin päästä, jolloin se myyjänaisen mukaan olisi valmista. No sehän satsi oli palattuamme jo myyty loppuun, joten päätimme odottaa uutta satsia tätä suosittua herkkua. Luvattu viiden minuutin odotus taisi venähtää “hieman” pidemmäksi, mutta aika herkkua tämä ruokabanaanista eli plantaanista valmistettu mausteisten ranskalaisten kaltainen lähiruoka oli!

Odotellessamme jututimme tämän katukeittiön sympaattista työntekijää Feliciaa eli lempinimeltään “Cocoa”, joka pyörittää kollegansa äidin omistamaa myyntipistettä kadulla joka ilta. Pienestä kielimuurista huolimatta juttelimme Cocon työajoista (klo 16-01 joka ilta, ei vapaapäiviä), perheestä ja tulevaisuuden haaveista. Cocolla on 9- ja 13-vuotiaat tyttäret Sandra ja Olivia, jotka kumpikin käyvät koulua. Cocolla itsellään ei ymmärtääksemme lukutaitoa eikä sen kummempaa koulutusta ole. Suomi naapurimaineen oli hänelle jotain täysin mystistä ja maista hän kertoi tietävänsä “vain Ghanan”. Tulevaisuudessa tämä iltojen sankaritar haluaisi saada oman katumyyntipisteen, jossa hän myisi riisi-papuruokaa. Esteenä tämän haaveen toteutumiselle oli vain rahoitus. Päiväpalkkaansa Coco ei meille halunnut tai osannut kertoa, mutta ymmärsimme, että se on luultavammin riippuvainen illan myynnistä. Kaikesta huolimatta Cocosta huokui positiivinen asenne ja elämänilo!

Hedelmällinen päivä siis takana, Ghanan huumaamina,

Anna ja Sofia