Tse Tse kärpänen, oletan?

Lähtö Afrikan matkalle ei ollut ihan samanlainen läpihuutojuttu kuin kaveriporukalla otettu äkkilähtö Tallinnaan. Hakuprosessin jälkeen matkaan valituille alkoi sähköposti suoltaa jos jonkinmoista aikataulua ja ohjetta muun muassa siitä, että rokotusten tulisi olla ajan tasalla. Siihen cocktailiin kuului sen verran sekalainen kirjainyhdistelmien sekamelska, etten sitä ala tässä arpomaan. Siellä oli jotain tutun kuuloista vaccinaatiota. Oli jäykkäkouristus-, tuhkarokko-, keltakuume-, hepatiitti-, ja aivokalvontulehdusrokotusta, malarialääkitystä  jne. Mikä oli mieluisampi vaihtoehto? Tubi or not tubi? Tai kenties jotain aivan muuta?

 

Miltä kuulostaisi kultakuumerokotus -  kyseessä ei muuten ole mikään kaivostoiminta – ainakaan tietääkseni? Siitäkin ”taudista” meitä varoiteltiin useilta tahoilta, jopa kyllästymiseen asti. Etenkin nuorten kohdalla, taudin oireet saattavat ilmaantua salakavalasti ja saattavat olla toisinaan kohtalokkaita ja elinikäisiä.  

Se ei minulle koskaan selvinnyt, olisiko kyseessä ollut pakollinen vai vapaaehtoinen rokotus. No, ottamatta se kuitenkin jäi, eikä sitä todistusta tullissa kyselty.

Vaihtoehtoehtoja pakollisille rokotteille ei annettu, se oli koko cocktail tai ei mitään! Se oli varmaa, että ilman keltakuumerokotusta ei maahan ole asiaa – ainakaan tullia pidemmälle. Olisihan se ollut mieleenpainuva kokemus jäädä 22 tunnin matkustamisen jälkeen tulliin odottamaan kotiinpaluuta, etenkin kun sillä alueella ei ollut edes juoma-automaattia. Onneksemme kaikki läpäisivät tullin moninkertaiset tsekkauspisteet ja pääsivät maahan, toiset Ghanan kansalaisten jonosta, toiset ”other country” – jonosta ja muutamat onnekkaat diplomaateille tarkoitetusta jonosta. Ei se diplomaattijono mitenkään eronnut muista jonoista. Ottivat ne tullivirkailijat siinäkin jonossa valokuvan, mutta voitteko kuvitella, että en ole vieläkään saanut sitä kuvaa itselleni. Ihme touhua?  Onneksi en maksanut sitä kuvaa etukäteen!      

Malaria! Sitä vastaan oli kotipuolessa tarjolla ainakin kolmea erilaista troppia. Joku kuuri piti aloittaa viikkoja aiemmin, toisen aloittamiseen riitti kaksi päivää ennen matkaa, kolmas oli piilotettu jonkin yhdistelmärokotteen yhteyteen – tarjolla oli pilleriä ja pistosta. Ensi kertaa jonnekin ”hukkapiiloon” matkustavalta vaati aikamoista huumorintajua edes aloittaa moisten kammotusten nauttiminen, sen verran levottomia kertomuksia asian tiimoilta tuli ns. kaiken nähneiltä ja kokeneilta maailmaa kiertäneiltä tuttavilta. Vasta ensimmäisen pillerin nautittuani – ”Mal à ronen” bukéé oli muuten hiukan kuivahko ja jälkimaku kitkerän karvas – uskaltauduin ensimmäistä kertaa edes lukemaan lääkkeen sivuvaikutuksia. Olisi muuten jäänyt ottamatta, jos olisin ollut niistä tietoinen. Sen verran arvokasta nautintoaineeni on, että sen on pakko olla hyvää ja hintansa väärti. Onneksemme ainakin toistaiseksi kohtaamiset tuota kammottavaa malarialoista kantavan verenimijän kanssa on onnistuttu välttämään. Se, mitä huominen tuo tullessaan, ei ole vielä tänään tiedossa.
 

Merja