Tänään koin tällaisen riemastuttavan hetken jutellessani vastaanottotyöntekijän Marjorie Colemanin kanssa. Hän työskentelee 30 huoneen hotellissa KNUST Guest Housessa Accrassa, ja minä 90-asiakaspaikkaisessa Dream Hostellissa Tampereella. Niinpä vain ne samankaltaiset haasteet ja ilot tuntuivat olevan töissämme vastaanottotiskin takana niin Tampereella kuin Accrassakin! Etenkin keskustelu asiakaspalvelun haasteellisuudesta ja siitä elämän kirjosta, mitä majoitusliikkeen vastaanotossa näkee, oli todella antoisaa.
Marjorie on viihtynyt KNUSTin respassa kuusi vuotta. Välillä työhön sisältyy myös kerroshoidon tehtäviä, minkä Marjorie näkee vain positiivisena asiana: työ on monipuolista.
Ghanan PAMin vastineeseen ICU:un eli Industrial and Commercial workers Unioniin Marjorie liittyi 6 kuukautta työn aloittamisen jälkeen. Liittoon kuulumisen hyödyistä suurin Marjorien mielestä on se tunne, että tietää taustalla olevan jonkun, joka puolustaa ja on valmis taistelemaan oikeuksiesi puolesta. "Touch one, touch all" kun on ICU:n tunnettu iskulause!
KNUSTissa työskentelee 4 vastaanottotyöntekijää kolmessa eri noin 8 h vuorossa, 5 ihmistä kerroshoidossa ja 8 työntekijä ravintolassa keittiössä ja salissa.
Viikossa on kiertävästi yksi vapaapäivä, ja viikkotunteja kertyy täten noin 48 h/vko. Mitään lisiä ilta/yö/pyhätyöstä ei makseta, ja juttelimmekin pitkät pätkät Suomen systeemeistä, joista rohkaistuneena Marjoriekin toivottavasti alkaa juttelemaan asioista työpaikallaan tai ottaa yhteyttä liittoon, ymmärtääkseni moinen toiminta ei nimittäin Ghanassakaan ole sallittua. Ruokataukoja ei myöskään ole mitenkään järjestetty työaikaan, eikä niiden pitämiseen ole mahdollisuutta, joten Marjorie syö tiskin takana tilanteen salliessa jotain pientä jaksaakseen työpäivänsä.
Sairastaa tällä työpaikalla sentään "saa", vaikka Marjorie ei ole kertaakaan sairauslomaa pitänyt. Työnantaja maksaa siis tarvittaessa lääkärilaskun eikä kuukausipalkkaa vähennetä ainakaan ensimmäiseltä kahdelta sairastamisviikolta sairauden vaatiessa töistä pois oloa.
Työnantaja maksaa työntekijöille myös noin 85 Ghanan cediä (n. 30 euroa) kuussa työmatkaliikkumiseen käytettäväksi.
Etenemismahdollisuuksia hotelli-uralla aukenee etenkin koulutuksen kautta. Marjorie on edennyt kuudessa vuodessa junior staff -luokasta senior clerk -luokkaan, ja pohtii mahdollisesti lisäkouluttautumista parempien tehtävien toivossa. Vuorotyö antaisi mahdollisuuden koulunkäymiseen, ja Marjorie nauttii muutenkin vuorotyön antamasta päiväsajan vapaa-ajasta.
Epäkohdista huolimatta Majorie viihtyy työssään. Vapaa-ajallaan hän huolehtii 10-vuotiaasta tyttärestään ja kodistaan sekä puhuu pitkiä puheluita joka aamu ja ilta New Yorkissa työskentelevän aviomiehensä kanssa.
Työelämä haasteineen, suruineen ja iloineen ei siis erilaisista olosuhteista huolimatta ole kovinkaan kaukana suomalaisesta työelämästä, ja tasavertainen keskustelu naispuolisen kollegan kanssa oli antoisa lisä tähän mielenkiintoiseen päivään läntisessä Afrikassa.
Ghanan PAMin vastineeseen ICU:un eli Industrial and Commercial workers Unioniin Marjorie liittyi 6 kuukautta työn aloittamisen jälkeen. Liittoon kuulumisen hyödyistä suurin Marjorien mielestä on se tunne, että tietää taustalla olevan jonkun, joka puolustaa ja on valmis taistelemaan oikeuksiesi puolesta. "Touch one, touch all" kun on ICU:n tunnettu iskulause!
KNUSTissa työskentelee 4 vastaanottotyöntekijää kolmessa eri noin 8 h vuorossa, 5 ihmistä kerroshoidossa ja 8 työntekijä ravintolassa keittiössä ja salissa.
Viikossa on kiertävästi yksi vapaapäivä, ja viikkotunteja kertyy täten noin 48 h/vko. Mitään lisiä ilta/yö/pyhätyöstä ei makseta, ja juttelimmekin pitkät pätkät Suomen systeemeistä, joista rohkaistuneena Marjoriekin toivottavasti alkaa juttelemaan asioista työpaikallaan tai ottaa yhteyttä liittoon, ymmärtääkseni moinen toiminta ei nimittäin Ghanassakaan ole sallittua. Ruokataukoja ei myöskään ole mitenkään järjestetty työaikaan, eikä niiden pitämiseen ole mahdollisuutta, joten Marjorie syö tiskin takana tilanteen salliessa jotain pientä jaksaakseen työpäivänsä.
Sairastaa tällä työpaikalla sentään "saa", vaikka Marjorie ei ole kertaakaan sairauslomaa pitänyt. Työnantaja maksaa siis tarvittaessa lääkärilaskun eikä kuukausipalkkaa vähennetä ainakaan ensimmäiseltä kahdelta sairastamisviikolta sairauden vaatiessa töistä pois oloa.
Työnantaja maksaa työntekijöille myös noin 85 Ghanan cediä (n. 30 euroa) kuussa työmatkaliikkumiseen käytettäväksi.
Etenemismahdollisuuksia hotelli-uralla aukenee etenkin koulutuksen kautta. Marjorie on edennyt kuudessa vuodessa junior staff -luokasta senior clerk -luokkaan, ja pohtii mahdollisesti lisäkouluttautumista parempien tehtävien toivossa. Vuorotyö antaisi mahdollisuuden koulunkäymiseen, ja Marjorie nauttii muutenkin vuorotyön antamasta päiväsajan vapaa-ajasta.
Epäkohdista huolimatta Majorie viihtyy työssään. Vapaa-ajallaan hän huolehtii 10-vuotiaasta tyttärestään ja kodistaan sekä puhuu pitkiä puheluita joka aamu ja ilta New Yorkissa työskentelevän aviomiehensä kanssa.
Työelämä haasteineen, suruineen ja iloineen ei siis erilaisista olosuhteista huolimatta ole kovinkaan kaukana suomalaisesta työelämästä, ja tasavertainen keskustelu naispuolisen kollegan kanssa oli antoisa lisä tähän mielenkiintoiseen päivään läntisessä Afrikassa.
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti