perjantai 30. elokuuta 2013

Perhosia vatsassa..


Keskiviikkona oli ensimmäinen "työpäivämme". Meidät oli jaettu pareittain eri työharjoittelupaikkoihin. Tehtävämme oli jututtaa työntekijöitä ja tutustua ghanalaisten työolosuhteisiin sekä saada itse uusia kokemuksia.


Ravintola Papayen ruokalista
Jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun seurueemme odotteli aamulla pickuppia hotellin aulassa. Saavuimme harjoittelupaikkaamme Papaye -pikaruokaravintolaan, joka sijaitsi Spintexin kaupunginosassa. Emmanuel TUC:ista oli mukanamme, ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ensin meille annettiin työvaatteet, ja naureskelimme Johannan kanssa näyttävämme leipureilta. Työvaatteet puettuamme palasimme takaisin toimistoon, jossa meitä odotti ravintolapäällikön lisäksi vihaisen oloinen rouva, joka ei esitellyt itseään vaan huusi "how you are?", "what are you doing here?" ja "speak!!!" Siinä oli mennä suomalaistytöillä luu kurkkuun ja änkytimme, keitä luulimme olevamme ja keiden asialla. 

Annoimme yhteyshenkilömme numeron, että soittakoon hänelle, ja hämmentyneinä menimme aulaan odottamaan. Hetken päästä ravintolapäällikkö kuitenkin tuli luoksemme ja saattoi meidät ravintolasaliin. Ravintola oli vielä siihen aikaan hiljainen, ja meidät jätettiin hetkeksi ihmettelemään keskenämme. Sitten paikalle saapui pääesimies Michael, jolta kysyimme mahdollisuudesta kuvata ja haastatella työntekijöitä. Hän ilmoitti heti napakasti että häntä voi haastatella ja kuvaaminen on kielletty. Kysellessämme häneltä kaikki tuntui olevan kunnossa, hän mm. väitti kaikkien työntekijöiden kuuluvan liittoon.

Päästessämme työn makuun kyselimme myös työntekijöiden näkemyksiä vastaaviin asioihin, jotka yllättäen hieman poikkesivat esimiehen kertomasta. Kaikki eivät kuuluneet liittoon - syynä oli jäsenmaksu, joka täällä Ghanassa on 1-2 prosenttia palkasta. Työpäiviin piti kuulua tunnin ruokatunti, mutta itse emme nähneet kenenkään pitävän minkäänlaista taukoa. Lisäksi erilaista näkemystä löytyi palkasta ja työoloista. Muita meitä ihmetyttävät asiat olivat, että pikaruokaloissa ei kuulemma ole luottamusmiehiä ja lomat ovat palkattomia. Ravintolassa oli mahdollisuus ruokailla paikanpäällä tai ottaa ruoka mukaan, linjasto oli siten jaettu kahteen osaan.

Tarjoilijattaret Charlotta, Comfort ja Patience
Työtehtäviimme kuului mm. pakata käsipyyhkeitä aterinsetteihin, take away -ruokien pakkaus asiakkaille, pöytien siivous, ruokien nostaminen tarjottimille ja välineiden laitto. Henkilökunta oli pääosin naisia, tosin vastikään oli palkattu kaksi miestä, yksi kumpaankin vuoroon. Esimiehet pitivät tärkeänä että työntekijät ovat päälle 20-vuotiaita, nuorin oli tällä hetkellä 22. Lähin esimiehemme Evelyn tuli kanssamme hyvin juttuun ja kertoi myös omasta perheestään. Hänen nuorimmaisensa oli 7kk, josta hän vietti kotona normaalin 3kk:n äitiysloman. Kunnes palasi takaisin töihin. Päivä meni kuitenkin aamuisesta tilanteesta huolimatta hyvin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan seuraavaa päivää toisessa ketjun paikassa. 

Johanna ja Heidi
Kuvat: Maria Vuorma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti