Kello on 22 illalla Ghanan aikaa eli 01 Suomessa.Yritän tässä kovasti miettiä päivän tapahtumia, mutta pää lyö ihan tyhjää. Niin paljon on tullut nähtyä, koettua ja kuultua. Sisäinen kelloni on Suomen ajassa, joten väsymys on kova.
Tänään kävimme tutustumassa paikalliseen SAK:hon eli TUC:iin (The Trades Union Congress). Rakennus, jossa TUC sijaitsee, näytti aivan tavalliselta kerrostalolta, mutta aika ränsistyneeltä sellaiselta. Tosin kaikki muutkin rakennukset Ghanassa olivat aika heikossa hapessa, paitsi pankit olivat viimeisen päälle, ylläri. Autolla kun ajelimme paikasta toiseen, silmiin pisti että puihin oli kiinnitetty pikavippimainoksia, siis oikeesti! Ghanassa pikaluottoja ihmisille, jotka tienaavat keskimäärin 1000 dollaria vuodessa??
TUC:lta siirryimme autolla kohti Ghanan yleisradioasemaa. Vastassa oli jälleen portit + vartijat. Melkein joka hotellissa ja tärkeissä kohteissa Ghanassa on portit, vartijat ja sähköaidat. Monilla meistä roikkui kamerat kaulassa ja meitä kiellettiin aika tiukkaan sävyyn, että kuvia ei saa ottaa. Sisäpihalla vastassa oli PASI (panssaroitu sisu) eli siis kuljetuspanssariajoveuvo ja avolava-auto, jonka lavalla oli kaveri aseen kanssa. Ei tullut kyllä mieleenkään ottaa kuvia. Ihan kuin olis jossain elokuvassa. Oon just hiljattain nähnyt meinaan pari leffaa, jotka liippaa aika läheltä meidän reissua.
Paikan päällä saimme kuulla, että vain kaksi meistä pääsee studioon. Onneksi viisaat matkanvetäjämme päättivät valita sinne Merjan ja Eveliinan, joilla oli paras englannin taito. Heidät vietiin studioon ja me jäimme autoon jännittämään, mitä tuleman pitää. Viritimme autoradion oikealle taajuudelle ja odottelimme. Hetken kuluttua Merja ja Eveliina olivat suorassa lähetyksessä Ghanan työläisten paikallisradiossa. Oli kyllä mahtava tunne kuunnella radiota - siellä meidän tytöt kertoivat tuhansille ghanalaisille radion välityksellä ay-asiaa. I´m so proud of you girls!
Tämän jälkeen kävimme pikaisesti lounastamassa brittien lähetystössä - kyllä, siellä oli lounaspaikka. Siellä vartija jopa tarkasti automme pommien varalta. Pikapikaa siirryimmekin Ghana Labour Research and Policy Instituteen eli paikalliseen palkansaajien tutkimuslaitokseen. Kateeksi ei käynyt Ghanan tovereitamme: Heitä on neljä henkilöä töissä LRPI:ssä, vaikka työsarkaa olisi sadoille. Tutkimuslaitos on ollut pari kertaa kuilun partaalla.Yhteistyö SASK:n (Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus) ja TUC:n kanssa on kuitenkin pitänyt liiton hengissä.
Päivän päätteeksi ohjelmassa olisi ollut vielä afrikkalaista tanssikoulutusta, mutta päätimme siirtää sen myöhemmäksi, koska olimme niin väsyneitä.
Petteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti